Tutustuin
Rovaniemen ammattikorkeakoulun liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelmaan viimeiseen
opiskeluvuoteeni kuuluneessa päättöharjoittelussa. Olen vastavalmistunut
liikunnan- ja terveystiedon opettaja Jyväskylän yliopistosta. Pääasiallinen
tavoitteeni harjoittelussa oli tutustua tarkemmin siihen, millaista opettajan
työ ammattikorkeakoulussa kyseisessä koulutusohjelmassa on sekä siihen, millainen
laitos Rovaniemen ammattikorkeakoulu yleisestikin ottaen on. Tulevana
liikunnanopettajana halusin saada hieman kuvaa siitä, millaista olisi opettaa
liikunnanohjaajiksi valmistuvia opiskelijoita. Harjoittelun kesto oli kaksi
viikkoa, joten kyseessä oli suhteellisen pikainen ja pintapuolinen katsaus
RAMK:n toimintaan, mutta tietyt asiat ehtivät kuitenkin jäädä erityisen hyvin tuona
aikana mieleen.
Harjoitteluni
aikana päällimmäiseksi mieleeni jäivät liikunta- ja vapaa-ajan
koulutusohjelmasta johdonmukaisuus ja perusteltavuus. Ensimmäinen ja mielestäni
kenties tärkein tekijä tämän käsityksen muovautumisessa oli PBL-lähtöinen
(Problem Based Learning) opetus. Kaikki Rovaniemen ammattikorkeakoulun yksiköt
ovat siirtymässä PBL-lähtöiseen opetukseen, mutta liikunnan- ja vapaa-ajan
koulutusohjelma toimii pilottikoulutusohjelmana hankkeessa. Tämän kuultuani
ensimmäinen mielikuvani oli, että kyseinen ajatus ongelmalähtöisestä
oppimisesta ei ehkä kuitenkaan loppujen lopuksi näkyisi kovin paljon
käytännössä, vaan se olisi lähinnä sanahelinää RAMKin opetussuunnitelmassa –
hyvältä kuulostavia ja kunnianhimoisia tavoitteita, joihin olisi kuitenkin käytännössä
vaikea täysin sitoutua ja sitouttaa. Pian kuitenkin kävi selväksi, että olin
ollut täysin väärässä. Kaikki liikunta- ja vapaa-ajan koulutusohjelman lehtorit
tuntuivat olevan sitoutuneita
PBL:ään ja he miettivätkin yhteistyössä parhaita toimintatapoja PBL:n
toteuttamisen ja sujuvuuden mahdollistamiseksi. PBL oli uusi juttu myös
lehtoreille, mikä näkyi innokkuutena keskusteluissa ja suunnittelutyössä, ei
suinkaan muutosvastaisuutena, joka ymmärtääkseni valitettavan usein jarruttaa
vastaavanlaisten uudistusten läpiajoa. Mielestäni keskustelusta huomasi myös
sen, ettei PBL:ää ollut otettu käyttöön siksi, että se olisi jollain tavoin
muodikasta, vaan sen valinta oli oppimisen luonteen ja oppimiskäsityksen
pohtimisen seurausta. Oli hienoa
huomata, että kun päätös PBL:n käyttämisestä oli tehty, siitä ei poikettu,
vaikka onnistumisesta käytännön tasolla ei ollut aina varmuutta.
PBL
pakottaa opiskelijat vuorovaikutukseen, yhteistyöhön ja ryhmässä toimimiseen,
jotka ovat nykyään työelämän kannalta välttämättömiä taitoja. Oppiminen myös
syvenee, kun tieto pitää muodostaa ryhmässä hyödyntämällä tiedonhakutaitoja sen
sijaan että se annettaisiin valmiina. PBL:n käyttöä perusteltiinkin nimenomaan myös
sillä, että koulutuksen aikana ei ole edes mahdollista antaa opiskelijoille
kaikkea tietoa valmiina, vaan tärkeämpää olisi, että he oppisivat itse etsimään
ja arvioimaan tietoa. Koska tietoa on nykyään saatavilla koko ajan, tulisi
tiedonhaun ja -arvioinnin taitoihin kiinnittää siksikin huomiota. PBL:n käyttö
muokkaakin opettajan roolia perinteisestä asiantuntijan roolista enemmän
oppimisen ohjaajan suuntaan, jolloin pääpaino on opiskelijoissa ja heidän
omassa toiminnassaan, eikä enää niin korostuneesti siinä, mitä opettaja tekee.
Keskustelin ongelmalähtöisen oppimisen työtavoista myös opiskelijoiden kanssa
ja pääsääntöisesti palaute oli myönteistä. Täysin PBL:ään pohjautuvassa
opetuksessa minua mietityttää se, voiko yksittäinen opetustyyli sopia kaikille
opiskelijoille. Keskustelin asiasta RAMK:n lehtoreiden kanssa ja he totesivat,
että PBL ei sulje pois niin kutsuttuja perinteisiä opetusmenetelmiä, vaan
opiskelijoilla on mahdollisuus esimerkiksi pyytää asiantuntijaluentoa
haluamastaan aiheesta. Halusin myös kuulla opiskelijoiden näkemyksen PBL:stä ja
parin opiskelijan mukaan PBL ei sopinut heille laisinkaan opintojen
alkuvaiheessa, vaan he olivat tottuneita perinteisempään opetukseen, jossa
tieto annetaan valmiina. Molemmat heistä kuitenkin totesivat tottuneensa
työtapaan ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Harjoittelua tehdessäni PBL oli
ollut käytössä vasta ensimmäistä vuotta ja tuleekin olemaan mielenkiintoista kuulla,
miten opetus kehittyy PBL:n varassa.
Opetussisältöjen
looginen eteneminen oli toinen merkittävä asia, josta paistoi johdonmukaisuus
ja asioiden perinpohjainen miettiminen. Ensimmäisenä vuonna tulevat liikunnan-
ja vapaa-ajanohjaajat keskittyvät opinnoissaan lasten liikuntaan, toisena
vuonna nuoruusiän liikuntaan ja kolmantena aikuisiän liikuntaan. Uskon, että tällainen
johdonmukaisuus selkiyttää varmasti opiskelijoiden oppimista, sillä tällä
tavoin tieto rakentuu aiemman varaan, eli samalla toimitaan konstruktivistisen
oppimiskäsityksen mukaisesti - joka on sattumoisin myös PBL:n taustalla. Toisaalta
tällainen menettely varmasti myös helpottaa opettajien suunnittelutyötä ja
vähentää luultavasti päällekkäisyyttä eri vuosikurssien oppisisältöjen välillä.
Kolmas
merkittävä asia, joka näkyi koulutuksen johdonmukaisuudessa, oli sen
työelämälähtöisyys. Opiskelijoiden opintoihin sisältyy jo ensimmäisestä
vuodesta lähtien paljon käytännön harjoittelua. Tällainen käytännönläheinen ja
työelämälähtöinen ote kuvastaa yksinkertaisesti sitä, mitä varten opiskelijat
koulutusohjelmassa opiskelevat ja mihin se tähtää: työelämään. Käytännön
osaamisen kehittymistä tuetaan RAMK:ssa myös muilla keinoilla, sillä toisen ja
kolmannen vuoden opiskelijat ovat mukana urheiluakatemiatoiminnassa ja
Hyvinvointiapteekki -palvelussa, jota ylläpitävät ja tarjoavat liikunta-,
fysioterapia- ja hoitotyönalan opiskelijat. Urheiluakatemiatoiminta ja Hyvinvointiapteekki
myös mahdollistavat pitkäkestoisen harjoittelumahdollisuuden opiskelijoiden
tulevaa työnkuvaa vastaavissa tehtävissä. Vaikka pyrinkin tutustumaan sekä
Urheiluakatemiatoimintaan että Hyvinvointiapteekkiin, en valitettavasti
kahdessa viikossa ehtinyt tutustua niihin niin tarkkaan kuin olisin
toivonut. Näiden lisäksi urheiluopistolla
on loistavat puitteet liikunnanohjaajien opiskeluun ja ohjaamiseen.
Tavoitteeni
siitä, että näkisin mitä kaikkea ammattikorkeakouluopettajan työhön sisältyy,
sekä siitä, että saisin hieman käsitystä Rovaniemen ammattikorkeakoulusta
organisaationa, toteutui mielestäni kohtalaisen hyvin. Olisin lisäksi
mielelläni kokeillut, millaista liikunnanohjaajaksi opiskelevien opetus
käytännössä on, mutta tämä tavoite kariutui siihen, että oma näkemykseni
opetuksesta ei kohdannut koulutusohjelman taustalla olleen näkemyksen kanssa.
Opettamisella ajattelin sitä ”perinteistä opettamista”, eli sitä kuinka minä opettajana
näytän, mitä opiskelijoiden tulee tehdä tai annan ohjeet, jonka jälkeen
opiskelijat sen toteuttavat. Koska opetusmenetelmät olivatkin hyvin
opiskelijalähtöisiä ja opettajan rooli lähempänä ohjaajan roolia, tämä tavoite
ei täyttynyt. Pääsin kuitenkin kokeilemaan opiskelijoiden ohjaamista, jollaista
opetuksen tulisikin PBL:n ydinajatuksen mukaan olla. Harjoittelu oli minulle
hyvin antoisa monella tavalla, sillä sen lisäksi että asettamani tavoitteet
täyttyivät, sain yllätyksekseni paljon enemmän uutta ajateltavaa kuin mitä
olisin ikinä harjoittelun aloittaessani uskonut. Nimenomaan keskustelut RAMK:n lehtorien
kanssa opettamisen ja oppimisen luonteesta jäivät mieleeni ja avasivat monia
uusia näkökulmia sekä jättivät paljon pohdittavaa oman opettamiseni ja omien
opetusmetodieni kannalta. Kokonaisuudessaan olenkin hyvin tyytyväinen, että sain
mahdollisuuden tehdä harjoitteluni RAMK:ssa kuten myös siihen, mitä siitä
lopulta jäi käteen. Loppuun voisin kiteyttää, että koulutusohjelman toimintaa
sivusta seuranneena näyttäisi siltä, että opetuksen tavoitteet ja opetusmenetelmät
tukevat tarkoitustaan hyvin, eli ne antavat opiskelijoille eväitä nimenomaan
työelämää varten.
Jutun on kirjoittanut liikuntatieteiden maisteri Miika Niva