Tutustuminen liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelmaan Rovaniemen AMK:ssa

Tutustuin Rovaniemen ammattikorkeakoulun liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelmaan viimeiseen opiskeluvuoteeni kuuluneessa päättöharjoittelussa. Olen vastavalmistunut liikunnan- ja terveystiedon opettaja Jyväskylän yliopistosta. Pääasiallinen tavoitteeni harjoittelussa oli tutustua tarkemmin siihen, millaista opettajan työ ammattikorkeakoulussa kyseisessä koulutusohjelmassa on sekä siihen, millainen laitos Rovaniemen ammattikorkeakoulu yleisestikin ottaen on. Tulevana liikunnanopettajana halusin saada hieman kuvaa siitä, millaista olisi opettaa liikunnanohjaajiksi valmistuvia opiskelijoita. Harjoittelun kesto oli kaksi viikkoa, joten kyseessä oli suhteellisen pikainen ja pintapuolinen katsaus RAMK:n toimintaan, mutta tietyt asiat ehtivät kuitenkin jäädä erityisen hyvin tuona aikana mieleen.

 

Harjoitteluni aikana päällimmäiseksi mieleeni jäivät liikunta- ja vapaa-ajan koulutusohjelmasta johdonmukaisuus ja perusteltavuus. Ensimmäinen ja mielestäni kenties tärkein tekijä tämän käsityksen muovautumisessa oli PBL-lähtöinen (Problem Based Learning) opetus. Kaikki Rovaniemen ammattikorkeakoulun yksiköt ovat siirtymässä PBL-lähtöiseen opetukseen, mutta liikunnan- ja vapaa-ajan koulutusohjelma toimii pilottikoulutusohjelmana hankkeessa. Tämän kuultuani ensimmäinen mielikuvani oli, että kyseinen ajatus ongelmalähtöisestä oppimisesta ei ehkä kuitenkaan loppujen lopuksi näkyisi kovin paljon käytännössä, vaan se olisi lähinnä sanahelinää RAMKin opetussuunnitelmassa – hyvältä kuulostavia ja kunnianhimoisia tavoitteita, joihin olisi kuitenkin käytännössä vaikea täysin sitoutua ja sitouttaa. Pian kuitenkin kävi selväksi, että olin ollut täysin väärässä. Kaikki liikunta- ja vapaa-ajan koulutusohjelman lehtorit tuntuivat olevan sitoutuneita PBL:ään ja he miettivätkin yhteistyössä parhaita toimintatapoja PBL:n toteuttamisen ja sujuvuuden mahdollistamiseksi. PBL oli uusi juttu myös lehtoreille, mikä näkyi innokkuutena keskusteluissa ja suunnittelutyössä, ei suinkaan muutosvastaisuutena, joka ymmärtääkseni valitettavan usein jarruttaa vastaavanlaisten uudistusten läpiajoa. Mielestäni keskustelusta huomasi myös sen, ettei PBL:ää ollut otettu käyttöön siksi, että se olisi jollain tavoin muodikasta, vaan sen valinta oli oppimisen luonteen ja oppimiskäsityksen pohtimisen seurausta.  Oli hienoa huomata, että kun päätös PBL:n käyttämisestä oli tehty, siitä ei poikettu, vaikka onnistumisesta käytännön tasolla ei ollut aina varmuutta.

PBL pakottaa opiskelijat vuorovaikutukseen, yhteistyöhön ja ryhmässä toimimiseen, jotka ovat nykyään työelämän kannalta välttämättömiä taitoja. Oppiminen myös syvenee, kun tieto pitää muodostaa ryhmässä hyödyntämällä tiedonhakutaitoja sen sijaan että se annettaisiin valmiina. PBL:n käyttöä perusteltiinkin nimenomaan myös sillä, että koulutuksen aikana ei ole edes mahdollista antaa opiskelijoille kaikkea tietoa valmiina, vaan tärkeämpää olisi, että he oppisivat itse etsimään ja arvioimaan tietoa. Koska tietoa on nykyään saatavilla koko ajan, tulisi tiedonhaun ja -arvioinnin taitoihin kiinnittää siksikin huomiota. PBL:n käyttö muokkaakin opettajan roolia perinteisestä asiantuntijan roolista enemmän oppimisen ohjaajan suuntaan, jolloin pääpaino on opiskelijoissa ja heidän omassa toiminnassaan, eikä enää niin korostuneesti siinä, mitä opettaja tekee. Keskustelin ongelmalähtöisen oppimisen työtavoista myös opiskelijoiden kanssa ja pääsääntöisesti palaute oli myönteistä. Täysin PBL:ään pohjautuvassa opetuksessa minua mietityttää se, voiko yksittäinen opetustyyli sopia kaikille opiskelijoille. Keskustelin asiasta RAMK:n lehtoreiden kanssa ja he totesivat, että PBL ei sulje pois niin kutsuttuja perinteisiä opetusmenetelmiä, vaan opiskelijoilla on mahdollisuus esimerkiksi pyytää asiantuntijaluentoa haluamastaan aiheesta. Halusin myös kuulla opiskelijoiden näkemyksen PBL:stä ja parin opiskelijan mukaan PBL ei sopinut heille laisinkaan opintojen alkuvaiheessa, vaan he olivat tottuneita perinteisempään opetukseen, jossa tieto annetaan valmiina. Molemmat heistä kuitenkin totesivat tottuneensa työtapaan ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Harjoittelua tehdessäni PBL oli ollut käytössä vasta ensimmäistä vuotta ja tuleekin olemaan mielenkiintoista kuulla, miten opetus kehittyy PBL:n varassa.

Opetussisältöjen looginen eteneminen oli toinen merkittävä asia, josta paistoi johdonmukaisuus ja asioiden perinpohjainen miettiminen. Ensimmäisenä vuonna tulevat liikunnan- ja vapaa-ajanohjaajat keskittyvät opinnoissaan lasten liikuntaan, toisena vuonna nuoruusiän liikuntaan ja kolmantena aikuisiän liikuntaan. Uskon, että tällainen johdonmukaisuus selkiyttää varmasti opiskelijoiden oppimista, sillä tällä tavoin tieto rakentuu aiemman varaan, eli samalla toimitaan konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti - joka on sattumoisin myös PBL:n taustalla. Toisaalta tällainen menettely varmasti myös helpottaa opettajien suunnittelutyötä ja vähentää luultavasti päällekkäisyyttä eri vuosikurssien oppisisältöjen välillä.

Kolmas merkittävä asia, joka näkyi koulutuksen johdonmukaisuudessa, oli sen työelämälähtöisyys. Opiskelijoiden opintoihin sisältyy jo ensimmäisestä vuodesta lähtien paljon käytännön harjoittelua. Tällainen käytännönläheinen ja työelämälähtöinen ote kuvastaa yksinkertaisesti sitä, mitä varten opiskelijat koulutusohjelmassa opiskelevat ja mihin se tähtää: työelämään. Käytännön osaamisen kehittymistä tuetaan RAMK:ssa myös muilla keinoilla, sillä toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat ovat mukana urheiluakatemiatoiminnassa ja Hyvinvointiapteekki -palvelussa, jota ylläpitävät ja tarjoavat liikunta-, fysioterapia- ja hoitotyönalan opiskelijat. Urheiluakatemiatoiminta ja Hyvinvointiapteekki myös mahdollistavat pitkäkestoisen harjoittelumahdollisuuden opiskelijoiden tulevaa työnkuvaa vastaavissa tehtävissä. Vaikka pyrinkin tutustumaan sekä Urheiluakatemiatoimintaan että Hyvinvointiapteekkiin, en valitettavasti kahdessa viikossa ehtinyt tutustua niihin niin tarkkaan kuin olisin toivonut.  Näiden lisäksi urheiluopistolla on loistavat puitteet liikunnanohjaajien opiskeluun ja ohjaamiseen.

Tavoitteeni siitä, että näkisin mitä kaikkea ammattikorkeakouluopettajan työhön sisältyy, sekä siitä, että saisin hieman käsitystä Rovaniemen ammattikorkeakoulusta organisaationa, toteutui mielestäni kohtalaisen hyvin. Olisin lisäksi mielelläni kokeillut, millaista liikunnanohjaajaksi opiskelevien opetus käytännössä on, mutta tämä tavoite kariutui siihen, että oma näkemykseni opetuksesta ei kohdannut koulutusohjelman taustalla olleen näkemyksen kanssa. Opettamisella ajattelin sitä ”perinteistä opettamista”, eli sitä kuinka minä opettajana näytän, mitä opiskelijoiden tulee tehdä tai annan ohjeet, jonka jälkeen opiskelijat sen toteuttavat. Koska opetusmenetelmät olivatkin hyvin opiskelijalähtöisiä ja opettajan rooli lähempänä ohjaajan roolia, tämä tavoite ei täyttynyt. Pääsin kuitenkin kokeilemaan opiskelijoiden ohjaamista, jollaista opetuksen tulisikin PBL:n ydinajatuksen mukaan olla. Harjoittelu oli minulle hyvin antoisa monella tavalla, sillä sen lisäksi että asettamani tavoitteet täyttyivät, sain yllätyksekseni paljon enemmän uutta ajateltavaa kuin mitä olisin ikinä harjoittelun aloittaessani uskonut. Nimenomaan keskustelut RAMK:n lehtorien kanssa opettamisen ja oppimisen luonteesta jäivät mieleeni ja avasivat monia uusia näkökulmia sekä jättivät paljon pohdittavaa oman opettamiseni ja omien opetusmetodieni kannalta. Kokonaisuudessaan olenkin hyvin tyytyväinen, että sain mahdollisuuden tehdä harjoitteluni RAMK:ssa kuten myös siihen, mitä siitä lopulta jäi käteen. Loppuun voisin kiteyttää, että koulutusohjelman toimintaa sivusta seuranneena näyttäisi siltä, että opetuksen tavoitteet ja opetusmenetelmät tukevat tarkoitustaan hyvin, eli ne antavat opiskelijoille eväitä nimenomaan työelämää varten.

 

Jutun on kirjoittanut liikuntatieteiden maisteri Miika Niva