Toisenlainen tyyli

Opiskelen Rovaniemen ammattikorkeakoulussa aikuisopiskelijoiden mukana, suorittaen opinnot netin kautta. Ajatus opiskelusta netissä oli erittäin tervetullut, onhan noita koulujen penkkejä tullut kulutettua sen verran paljon että miksipä ei voisi välillä kuluttaa omaakin penkkiä.

Suurin osa luokallani olevista henkilöistä käy töissä ja suorittaa opintojaan siinä ohessa. Meillä onkin luentoja vain kahtena päivänä viikossa, eikä edes ihan joka viikko. Satunnaisesti voi olla että joitain luentoja siirretään kolmannelle päivälle, mutta harvemmin sellaista tapahtuu. Kuulostaa varmasti todella helpolta, mutta se ei ole täysin totta. Jokainen on vastuussa omista opinnoistaan ja omasta menestyksestään. Vaikka "koulunkäynti" ei tässä tapauksessa tarkoita sitä että koululle on tultava joka aamu ja siellä on oltava iltapäivälle tai iltaan saakka, opiskelu netin kautta vaatii aivan samalla tavalla työtä. Tietysti jokainen on vastuussa omista opinnoistaan myös perinteisellä tyylillä opiskeltaessa, mutta luulen että luokkakavereiden ja opettajien on helpompi tsempata opiskelijoita kun ollaan tekemisissä kasvotusten. Toki koulupäivien määrä riippuu myös siitä missä tahdissa opintojaan suorittaa. Itse olen edennyt kutakuinkin "normaalissa tahdissa" eli suoritin viime vuonna ne mitä ensimmäiselle vuodelle oli suunniteltukin.

Ensimmäinen vuosi meni yllättävänkin äkkiä ohi. Alku ei ollut sieltä helpoimmasta päästä mutta lukuvuosi saatettiin kuitenkin loppuun kunnialla. Ensin sain kuulla piikikkäitä kommentteja (huumorimielellä) siitä etten käytä mitään perus Aceria tai Samsungia, vaan merkkini on Mac. Seuraavaksi sain metsästää itselleni muutamia Windows-ohjelmia jotka on suunnattu Macille. Hauskuutta riitti siitä että olen koko elämäni käyttänyt esimerkiksi Wordia suomeksi, joten kun yhtäkkiä vaaditaan tekemään ohjelmalla jotain aivan ihme temppuja joita en ole ennen tehnyt, ja ohjelma on englanniksi, niin ehkä siinä vähän menee sormi suuhun. Tappelin ohjelmieni kanssa ensimmäisen vuoden aikana varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin yhteensä.

Koska ohjelmat eivät olleet ainoa ongelma, seuraavaksi piti taipua laittamaan kiinteä laajakaista, vaikka nettitikkuni toimi uudessa osoitteessani paremmpin kuin koskaan missään aiemmin. Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, vaan kiinteä laajakaista vaadittiin. Siinäkään ei ollut vielä tarpeeksi, vaan kun tuli aika ostaa sankaluurit sillä käytettäessä koneen omaa mikrofonia ja kaiuttimia ääni alkaa kiertää hyvin ikävästi iLincissä, niin ei sekään ollut mikään vasemmalla kädellä ja silmät sidottuina hoidettava asia. Sain kokeilla muutamiakin eri malleja joista yksikään ei oikeastaan toiminut moitteettomasti. Lopputulos on se että käydän luureja kuunnellakseni ja koneen omaa mikrofonia puhumiseen. Taisi siinä koulun atk-tukikin olla jo hämillään.

Joka tapauksessa opinnot tosiaan kuitenkin käynnistyivät ja etenivät siinä samalla kun sain tapella tekniikan kanssa. Ihan täysin netin kautta kaikki ei kuitenkaan hoidu. Meillä on lähipäiviä kolme kertaa vuodessa, 2-3 päivää kerrallaan. Syyslukukauden alkaessa on ensimmäiset, joululomalta palattaessa toiset, ja kevätlukukauden päättyessä kolmannet.  Eli kyllä niitä koulun penkkejä silti ihan vähän välillä käydään kuluttamassa. Lisäksi tietysti jos joutuu uusimaan kokeita niin ne käydään tekemässä koululla.